Voi Ihmetys miten ihana neule!

Sitten alkaa valmiita tipahdella. Tämän neuleen silmukat loin jo syksyllä ja vartalon raitaosuuden ja hihojen alun jälkeen tuli stoppi, tai oikeastaan neule oli hankala kuljettaa mukana kun lankoja oli kiinni niin monta ja muut ihanat meni edelle.

Tämähän neule leikkisästi kulki jämälanka- ja lankavaraston tuhous-projektina, onhan raitalanka varastosta ja rinnalleen tarvitsi vain 4 kerää Isagerin Meriliniä. Raitalankana Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport värissä Harmo ja vielä jäi useisiin vastaaviin projekteihin lankaa tähteelle ;) Napit soviteltu neuleen päälle Tampereen Nappipuodista, ihania nappeja, hyvä palvelu.

Mallina Veera Välimäen Lankaleikki kirjasta Ihmetys ja miten ihmeellisen täydellinen siitä tulikaan.Ja olkoonkin miesten paita, kuvailisin omaa valkoista versiota jopa siroksi. Ja kaulus, taas yksi paras elementti mallissa. 

Salamalla värit tulevat hieman todellisempana esiin ja raitalangan sujuvan värien vaihtelun näkee parhaiten tosi elämässä. Hihojen raitaosuudet ovat oma lisäykseni, muuten seurasin mallia :) Kuvista jälleen kiittäminen Essiä.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Syyskuussa näytän päivittäneen edellisen kerran, hups.... Valmistunut on kaikenlaista, osassa vielä langanpäät odottelee, osa odottaa pingotusta ja samalla lopullista tuomiota, että ollakko vai eikö olla. Mutta ne mitkä on olleet käytössä ja monessa mukana ja päätyneet jonnekkin ihan muualle ovat seuraavat:

Helga Isagerin Neuleiden neljä vuodenaikaa kirjan hartioittenlämmitin, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Jonkinverran jätin kuvioita pois, kun oma lankani oli huomattavasti paksumpi ihana Baa Ram Even Dovestone jota meni melko tarkalleen 2 vyyhtiä. Luottoneule ensikäytöstä alkaen.

Joku ei osaa poseerata rennosti

Kuvissa muuten neuloutuu Doodlerini, joka on enää niitä muutamaa langanpäätä ja kylpyä vaille valmis.

Sitten on nämä Kalajoki sukat jotka tein pyynnöstä jouluisella suklaapalkalla :) Langat oli se juttu ja ne taisivat olla tutuista lampaista, ihanaa rasvaista pässinpökkimää :) Paksuutta oli reilusti ja näitten neulominen oli kaikkinen jokikuvioineen väliin melkoista vääntämistä, mutta tulipahan kunnon sukat. Terveiset kertoivat sukkien miellyttäneen saajaansakin. 

Ja tämän postauksen loppuun viimeisenä vähän jotain muuta kuin perusneuleita. Tai sitä nämäkin aikanaan olivat, molemmat kaupan perusneuleita, riittävän villaisia, että vaatekäytön tullessa tiensä päähän pääsivät 90 asteen pesuun ja huopuivat mukavasti ja muuntuivat kaksinkertaisiksi villapohjallaisiksi. 

Mökillä, crocseissa ja sentapaisissa sekä saappaissa, iskän vanha norjalaspaita samalla käsittelyllä, yksinkertaisena, ilman huolitteluja, on palvellut pohjallisina ja en tiedä mitä tekisin ilman niitä! Siitä ajatus siis lähti, kun piti keksiä sopiva lahja joulunviettopaikkaan. Joulun töitten vuoksi oma lapsuudenkoti oli liian vaikean matkan takana, joten Essi pelasti minut yksinäiseltä jouluaatolta kutsumalla kylään omaansa. Pohjalliset lämmittää siis Essin vanhempien jalkoja ja ovat kuuleman mukaan olleet jo käytössä ja hyväksi havaitut.

Eestä..

..ja takkaa.